Oppimisanalytiikka oppimisprosessien uudistajana

Growing Mind –hankkeen yhtenä tutkimuksen ja kehittämisen aiheena on oppimisanalytiikka, ja erityisesti niin sanottu seuraavan sukupolven oppimisanalytiikka. Teknologian kehityksen myötä oppimisteknologian käyttö on lisääntynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lisääntynyt opetusteknologian käyttö on mahdollistanut entistä laajemman oppimisesta kertyvän datan keräämisen. Oppimisanalytiikan pyrkimyksenä on analysoida tuota oppimisesta syntyvää dataa eli digitaalista jälkeä.

Oppimisanalytiikassa tavoitteena on ymmärtää syvällisemmin oppimisprosesseja ja tarjota tämän tiedon perusteella parempaa tukea oppimiseen ja opettamiseen sekä pyrkiä myös uudistamaan oppimisen prosesseja. Oppimisanalytiikka voi tarjota oppijoille, opettajille ja kouluille eväitä parempaan päätöksentekoon, tunnistaa oppimisen solmukohtia ja tarjota parempaa pedagogista tukea. Viimeisen kymmenen vuoden aikana oppimisanalytiikan tutkimuksen määrä on lisääntynyt merkittävästi.

Käytännössä oppimisanalytiikka voi esimerkiksi avustaa oppijaa omien oppimistavoitteiden asettamisessa ja oman oppimisen seuraamisessa. Se voi auttaa opettajia tunnistamaan erityistukea tai lisähaasteita tarvitsevia oppilaita tai tarjota rehtoreille tietoa koulutuksellista päätöksentekoa varten. Opetusteknologia voi rikkoa perinteisen oppimisen raja-aitoja, olivatpa ne maantieteellisiä, sosiaalisia tai psykologisia. Oppimisanalytiikan suunnittelussa on tärkeää, ettei pelkästään automatisoida olemassa olevia oppimisen ja opettamisen käytäntöjä, vaan mietitään laajasti, miten oppimisen prosesseja voidaan myös uudistaa.

Seuraavan sukupolven analytiikalla tarkoitamme sellaista oppimisanalytiikkaa, joka kohdistuu laajasti erilaisiin pedagogioihin eli tapoihin opettaa. Siinä, missä vanhalla kunnon luokkahuoneopettamisella on selvä aikansa ja paikkansa, nykymaailmassa tarvitaan myös projektipohjaista oppimista, tiedon rakentelua, oppiainerajat ylittävää oppimista ja avoimen ongelmanratkaisun taitojen oppimista. Erilaiset käänteiset oppitilanteet (flipped classroom), pelijamit ja rakenteluprojektit ovat esimerkkejä uudenlaisista oppimistilanteista. Oppimisanalytiikka sovellettuna näihin uudenlaisiin oppimisen tapoihin on vasta heräämässä oleva tutkimuksen alue, ja juuri tätä tutkitaan.

Ruohonjuuritasolla tutkimustyö tarkoittaa erilaisia kokeiluja ja pilotteja, ja tärkeänä osana on myös yhteyksien luominen muihin maailman oppimisanalytiikan tutkimusryhmiin. Olemme projektissa tutkineet muun muassa oppimisanalytiikkaa ohjelmoinnillisen ajattelun oppimisympäristöissä, tunnesormusten (mood sensors) käyttöä osana oppimisanalytiikkaa, luoneet yhteyksiä oppimisanalytiikan ja kasvatuspsykologian mittaristojen, kuten ns. kasvun ajattelun (mindset) -mittareiden välillä, sekä tutkineet niin sanottua virtauksen tilaa (flow) osana oppimisprosessia. Tiimimme toteuttaa tutkimuksia ja pilotteja useiden oppimisjärjestelmien piirissä, kuten esimerkiksi Helsingin kaupungin oppimisanalytiikan ja tekoälyn AI-HUB-keskuksen kanssa.

Tällä hetkellä työn alla työpaketissamme on muun muassa niin sanottu systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa käymme tutkijatiimin kanssa perusteellisesti joukon uusinta tutkimusta oppimisanalytiikasta ja kirjoitamme sitten näistä artikkeleista yhteenvedon ja synteesin. Tutkimuksen alla on myös oppimisanalytiikan etiikan laajamittainen pohdinta, sekä itsearviointityökalujen kokeilu osana oppimista.

Tiimimme on monitieteinen, mikä on oppimisanalytiikan tutkimuksessa tärkeää. Sekä kasvatustieteen että tekniikan alan osaamista tarvitaan välttämättä, mutta kumpikaan näistä ei yksin riitä. Tulevaisuuden oppimisanalytiikan tulee olla teknisesti laadukkaasti toteutettua ja sen tulee perustua viimeisimpään kasvatustieteellisen ja oppimispsykologiseen tietoon ihmisen oppimisesta. Lisäksi, oppimisanalytiikan tuottaman tiedon tulee auttaa itse oppijaa, antaa hänelle paremmat mahdollisuudet ymmärtää omaa oppimistaan ja osaamistaan, ja antaa eväät monipuoliseen henkilökohtaiseen kasvuun.

Mikko-Ville Apiola, tutkija, Turun yliopisto

Sofia Lipponen, tutkimusavustaja, Helsingin yliopisto