Maaliskuussa 2020 arki suomalaisissa lapsiperheissä muuttui koronarajoitusten myötä merkittävästi. Kouluissa siirryttiin pääsääntöisesti etäopetukseen, ja varhaiskasvatuksen osalta suositeltiin lasten hoitamista kotona mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi hallitus suositteli etätöihin siirtymistä. Lähikontakteja perheen ulkopuolisiin kehotettiin välttämään ja yli kymmenen henkilön kokoontumiset kiellettiin. Siten monessa suomalaisessa lapsiperheessä oltiin tilanteessa, jossa lapset ja vanhemmat viettivät suurimman osan niin arjesta kuin vapaa-ajastaan keskenään kotona. Näiden muutosten myötä ruutuaika nousi perheissä vielä aiempaakin vahvemmin esille.
Kirjoituksemme pohjautuu kahden keväällä 2020 kerätyn verkkokyselyn alustaviin havaintoihin. Toinen kysely käsitteli pelaamisen roolia perheiden korona-arjessa (osa Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen yhteisen Growing Mind -hankkeen ja Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikön työtä), kun taas toisessa (Korona-arki lapsiperheissä, KOLA-hanke, Turun yliopisto) kiinnostuksen kohteena olivat lapsiperheiden vanhempien kokemukset korona-arjesta. Kummassakin aineistossa vastaajat toivat esiin ruutuajan ja pelaamisen moninaiset vaikutukset perheiden arkeen.
Joustoa, huolta ja työrauhaa
Tutkimusaineistojemme valossa perheiden kokemukset lasten ruutuajasta ovat ristiriitaisia. Yhtäältä lasten ruutuaika nähtiin arjen pelastajana ja mukavana yhteisenä tekemisenä. Monet vanhemmat kertoivat, miten ilman lasten ruutuaikaa vanhempien työnteko olisi ollut mahdotonta. Tästä syystä monissa perheissä olikin päätetty joustaa normaaleista säännöistä ruutuajan suhteen ja lasten annettiin olla ruudun ääressä normaalia enemmän.
Ruutuajasta joustaminen nousikin yhdeksi tärkeäksi vanhempien työnteon mahdollistajaksi ja auttoi vähentämään arjen kuormitusta. Esimerkiksi tabletin tai puhelimen antaminen lapselle vanhemman työpalaverin ajaksi mahdollisti vanhemmalle työrauhan. Digitaalisten pelien pelaaminen oli monissa perheissä myös mukavaa yhteistä tekemistä: lapset ja vanhemmat pelasivat yhdessä, uusia pelejä hankittiin ja vanhemmat tutustuivat lastensa suosikkeihin.
Molemmat lapset pelaavat enemmän, teiniä ei kukaan enää edes harkitse kieltävänsä ja nelivuotiaskin yritetään useammin houkutella pelien ääreen, jotta saataisiin tehdä töitä rauhassa. Pelataan myös yhdessä, koska niin monia muita hauskoja asioita ei voida lainkaan tehdä.
Toisaalta ruutuaikaan liittyi myös negatiivisia puolia. Vaikka ruutuajan lisääminen oli monissa perheissä nähty välttämättömäksi keinoksi varmistaa vanhempien mahdollisuus työntekoon, monet vanhemmat kokivat syyllisyyttä ennen koronaa sovituista säännöistä lipsumisesta. Ruutuaika nousi myös selkeästi yleisimmäksi riidanaiheeksi lasten ja vanhempien välillä: lapset halusivat pelata tai katsoa ohjelmia ja vanhemmat puolestaan rajoittaa näihin käytettävää aikaa. Jotkut vanhemmista olivat lisäksi huolissaan siitä, jäisikö poikkeustilanteessa lisääntynyt mediankäyttö, sekä oma että lasten, tavaksi.
Olemme antaneet päiväkoti-ikäisille lisää ruutuaikaa, jotta he ovat aloillaan meidän etäkokousten aikana. Ja yritämme poistaa huonoa omaatuntoa kasvaneesta ruutuajasta.
Aikuisten pelaaminen korona-arjessa
Pelien pelaaminen ei suinkaan rajoittunut lapsiin ja nuoriin, vaan monet aikuiset vastaajat kertoivat pelaamisensa lisääntyneen poikkeustilanteessa ja pelit olivat tervetullutta vaihtelua stressaavaan arkeen ja raskaaseen COVID-19-uutistulvaan. Peleihin uppoutuminen auttoi rentoutumaan ja viemään ajatukset hetkeksi muualle.
Niihin aikoihin kuin poikkeustoimia oltiin ottamassa käyttöön, kaivoin yllättäen puhelimestani esiin Hay Dayn, jota olin vuosia sitten pelannut tasolle 40 asti ja sitten unohtanut. Nyt pelaan monta kertaa päivässä, välillä yksin, välillä lasten kanssa. Pelin harmittomat, toistuvat tehtävät ja positiivinen tunnelma tuntuvat rauhoittavalta. Se auttaa myös katkaisemaan jatkuvan huolestuttavien uutisten selaamisen ja lukemisen.
Vastauksista nousi esiin myös aikuisten pelaamisen erityispiirteitä. Jotkut vastaajista kokivat aikuistenkin pelaamisen olevan sallitumpaa koronan aikana. Vastauksissa nostettiin esiin myös pelaaminen vastapainona normaalin arjen kiireelle ja suorituskeskeisyydelle.
Minusta se [pelaaminen] on hyvää ajanvietettä. On vapauttavaa, että nyt on “lupa” pelata, kun ei voi olla zumbassa ja humpassa ja ylisuorittamassa kaikkea.
Koronatoimien seuraukset eivät jakautuneet perheissä tasaisesti pelaamisenkaan osalta. Esimerkiksi työmatkojen pois jääminen ja lastenhoitokiireet vähensivät monien aikuisten omaa aikaa ja samalla myös pelaamista.
Digitaalinen pelaaminen on vähentynyt, koska sille löytyy lapsiperheen koronavirusarjessa entistä vähemmän aikaa. Pelaisin, jos ehtisin, mutta nyt aika riittää juuri ja juuri päiväkotilaisen, etäkoululaisen, kodin ja omien etätöiden hoitamiseen. Nytkään en ole ehtinyt pelaamaan moneen päivään, vaikka normaalisti pelaan edes hetkisen joka päivä.
Digitaalisuus mahdollisti yhteydenpidon läheisiin ja tuki koulunkäyntiä
Niin lapsille kuin aikuisillekin kontaktit kavereihin ja sukulaisiin ovat tärkeä hyvinvoinnin lähde. Aineistomme ja julkisen keskustelun perusteella eräs korona-ajan merkittävistä haasteista olikin sosiaalisten kontaktien väheneminen. Viime keväänä etätyön ja -koulun takia kasvokkaiset tapaamiset läheisten kanssa vähenivät tai lakkasivat kokonaan. Monissa perheissä digitaalinen yhteydenpito vilkaistui, mikä koettiin oman ja lasten hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeäksi.
Pidämme tiivisti yhteyttä mun sukuun puhelimitse ja kait kohta aletaan myös soittaa videopuheluja. Teini pitää yhteyttä exän äitiin WhatsAppilla ja omiin ystäviin eri nettipalveluissa (Discord jne). Pidän omiin ystäviin ja kollegoihin yhteyttä eri kanavilla, esim. irkissä, Slackissa, Fb:ssa.
Digitaaliset alustat tukivat myös lasten koulunkäyntiä. Vaikka joillain vanhemmilla oli negatiivisia kokemuksia koulun järjestämästä etäopetuksesta, monet vanhemmat kokivat koulun järjestämän digitaalisen opetuksen, kuten verkko-oppitunnit, verkkoon tallennetut videot tai oppilaan ja opettajan väliset etätapaamiset arkea helpottavana tekijänä.
Lasten koulunkäyntiin olen pyytänyt apua yläkoululaisen kohdalla, hän on myös itse alkanut ottaa yhteyttä opettajiin suoraan kun ei ymmärrä tehtäviä tai asiasisältöä. Yläkoulusta opettajilta tullut positiivista apua lapsellemme tukiopetuksen muodossa.
Monisyinen kokonaisuus
Pelaamisesta ja muusta digitaalisen median kulutuksesta puhutaan usein rajoittamiskysymyksenä, mutta myös muut ulottuvuudet on tärkeää huomioida keskustelussa. Monipuolisen keskustelun tärkeys korostuu korona-aikana, kun monet arkiset hyvinvointia ylläpitävät asiat, esimerkiksi ystävien ja sukulaisten tapaaminen, harrastukset ja yhteinen tekeminen, tapahtuvat normaalia arkea suuremmassa määrin digitaalisen median ääressä.
Kuten edellä todettiin, digitaalisen median rooli perheiden arjessa ei ole yksinkertainen – ei korona-aikana, eikä sen ulkopuolella. Monimutkaista ja arjen läpäisevää kokonaisuutta ei ole mahdollista palauttaa yksinkertaiseksi hyvä/paha- tai hyödyllinen/haitallinen -jaotteluksi, vaan suhdetta digitaaliseen teknologiaan neuvotellaan jatkuvasti niin yksilön kuin perheidenkin tasolla.
Mikko Meriläinen, Anniina Kaittila, Milla Salin
Mikko Meriläinen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa, Anniina Kaittila Turun yliopiston sosiaalityön yliopistonlehtorina, ja Milla Salin sosiaalipolitiikan yliopistonlehtorina Turun yliopistossa.
Blogi on julkaistu myös Turun yliopiston sivuilla