Blog postGrowing Mind

Kohti kasvun ajattelutapaa

Kuva: Inka Ronkainen

Growing Mind -hankkeessa on kolmen vuoden aikana pilotoitu sosiaalipsykologista Kasvun ajattelutavan interventiota. Tarkemmin intervention tavoitteena on oppilaiden kasvun ajattelutavan (growth mindset) tukeminen ja interventio kehitettiin Carol Dweckin ajattelutapojen (mindsets) teoriaan ja tutkimukseen pohjaten. Dweckin teoriassa keskeisinä käsitteinä ovat kasvun ajattelutapa (growth mindset) ja muuttumaton ajattelutapa (fixed mindset). Ajattelutapojen tunnistaminen käytännössä, erityisesti oppimisen kontekstissa on tarpeen, jotta jokaisen oppijan olisi mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa ja hyödyntää sitä kasvussaan. Ajattelutavat voidaan määritellä uskomuksiksi ihmisen ominaisuuksien, kuten älykkyyden tai luovuuden, perimmäisestä luonteesta, ja tältä osin kasvun ajattelutapa ja muuttumaton ajattelutapa eroavatkin vahvasti toisistaan. Kasvun ajattelutavassa näkemys on, että ominaisuuksiinsa, kuten älykkyyteen, luovuuteen tai persoonaansa vaikuttaminen ja kehittäminen ovat mahdollisia kaikille. Muuttumattomassa ajattelussa sen sijaan ominaisuuksien luonne nähdään ”syntymässä saatuna”, eikä vaikuttaminen näiden kehittymiseksi ole mahdollista. Laaja määrä tutkimuksia (esim. Burnette ym; 2013; Dweck, 2000; Romero ym. 2014) ovat osoittaneet, että kasvun ajattelutapa mahdollistaa sekä elinkaaren mittaisen ihmisenä kehittymisen, että paremman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Muuttumaton ajattelutapa sen sijaan ohjaa virheiden peittelyyn, kyvykkyyksiensä epäilemiseen ja todennäköisesti lamaantumiseen haasteiden edessä, jolloin kehittyminen pysähtyy.

Ajatus intervention tarpeellisuudesta Suomessa, pohjaa sekin aikaisempaan tutkimukseen (esim. Yeager ym., 2019; Zhang ym. 2017) kasvun ajattelutapaan keskittyneiden interventioiden kyvystä tukea kasvun ajattelutavan kehittymistä. Lisäksi, Suomessa aikaisempaa kasvun ajattelutavan intervention –tutkimusta ei ole tähän asti tehty. Interventiossa pyritään oppijan voimauttamiseen ja oppimistaitojen ja sisukkuuden tukemiseen sosiaalisen oppimisen avulla. Kasvatuspsykologisen tutkimuksen kentässä muutamien vuosien aikana toteutettujen interventioiden pyrkimys on nimenomaan ollut oppilaiden ”ei-kognitiivisten” tekijöiden, ns. ”pehmeiden taitojen” kehittymiseen (Yeager & Walton, 2011). Tässä interventiossa olemme keskittyneet älykkyyteen, lahjakkuuteen ja luovuuteen kehitettävinä ominaisuuksina. Nämä kolme valikoituivat mukaan siksi, että kaikki ominaisuudet voidaan nähdä koulun sosiaalisessa kontekstissa osin latautuneina käsitteinä ja näille ominaisuuksille annetaan merkittäviä merkityksiä oppimisen kontekstissa. Aikaisempi tutkimus ajattelutavoista on keskittynyt erityisesti älykkyyden kehitettävyydestä opettamiseen, Suomessa on tutkittu lisäksi lahjakkuuteen liitettyjä ajattelutapoja ja luovuus valittiin mukaan siksi, että luovuutta pidetään hyvin merkittävänä tulevaisuuden taitona. Kasvun ajattelutavan interventioissa olemme opettaneet lapsille ja nuorille esimerkiksi aivojen muovautumiskyvystä eli neuroplastisuudesta. Tämän lisäksi olemme sivunneet myös asiantuntijuuteen kasvun ja sen kehittämiseen liittyvää tematiikkaa, luonteenvahvuuksia, sekä konkretisoineet teoriaa käytännön harjoituksin ja kotitehtävin liittäen yhteen jokaisen oppitunnin teeman oppijan omaan elämään. Interventioiden eri versioissa käytimme täysin digitaalista materiaalia kuin myös harjoituksille ja kotitehtäville omistettua vihkoa. Aloitimme interventiot ensin tutkijan ohjaamana yläkoulussa 7. luokan oppilaille. Tämän jälkeen testasimme interventiota 6. luokan oppilaiden parissa luokanopettajan ohjaamana, mistä päädyimme viimeisellä, kolmannella kehittämiskierroksella pitämään intervention 5. luokan oppilaille niin ikään luokanopettajan ohjaamana.

Jokaisen interventiokierroksen jälkeen olemme pyrkineet etsimään kehittämiskohtia ja muuttaneet toimimattomia käytäntöjä, eli jokaisen pilotin kohdalla pyrimme tarjoamaan oppijoille parannellun version edellisestä. Mukana olemme pitäneet tietysti hyväksi todetut ja onnistuneesti toimineet käytänteet ja materiaalin. Aiempien kierrosten aikana opittuja parhaita käytäntöjä testattiin uusilla kierroksilla aina oppilailta sekä opettajilta saatujen kehitysideoiden ja palautteen pohjalta. Opitun pohjalta –osin yhdessä luokanopettajien kanssa kehittäen – interventiosta on saatu kaiken kaikkiaan lupaavia tuloksia mutta erityisesti hyviä kokemuksia. Pienillä otoksilla toteutetut tutkimusanalyysit ovat lisäksi osoittaneet, että interventiossa on potentiaalia tukemaan oppijoiden kasvun ajattelutapaa, ainakin älykkyyden ja luovuuden ominaisuuksien osalta. Kahdessa kolmesta interventiosta, löysimme positiivista muutosta oppijoiden ajattelutavoissa, kun ajattelutapoja tutkittiin määrällisen tutkimuksen keinoin ennen ja jälkeen intervention. Kolmen intervention jälkeen olemme havainneet, että luokanopettajan ohjaamana intervention onnistumisen edellytykset ovat todennäköisemmät kuin ulkopuolisen ohjauksessa toteutetun, mihin voidaan löytää useita selityksiä. Opettajan osallistuminen interventioon ohjaajan roolissa, antaa myös opettajalle mahdollisuuden oppia kasvun ajattelutavan teoriasta ja sen käytäntöön soveltamisesta. Lisäksi opettajankin on mahdollista tarkastella omaa ajattelutapaansa eri ominaisuuksien osalta, jolloin esimerkiksi luokan oppimiskulttuurissa voi tapahtua pieniä, positiivisia muutoksia. Olemme saaneet palautetta muun muassa siitä, että ohjaajan roolissa toimiessaan opettaja voi tarkastella omaa rooliaan, opettajuuttaan sekä puhetapojaan opetuksessa. Myös muutos opettajan omassa ajattelutavassa on mahdollinen intervention ohjaamisen myötä. Kolmen pilottikierroksen jälkeen kokemukset ovat mielekkäitä ja olemme halukkaita kehittämään interventiota edelleen. Toiveissa on, että vielä jonakin päivänä voimme levittää interventiota laajemminkin, opettajia ohjaajiksi kouluttamalla.

Jokaisen kasvattajan on hyödyllistä tuntea Carol Dweckin teoria kahdesta ajattelutavasta, vaikka ei intervention ohjaajaksi mielisikään. Tunnistamalla ja tulemalla tietoiseksi omasta ajattelutavasta ja oppilaiden ajattelutavoista erilaisissa tilanteissa, kasvattajien on omalta osaltaan mahdollista tukea jokaisen oppijan oppimista, kehitystä ja kasvua. Tällöin kasvun ajattelutapaa tukevan pedagogiikan hyödyntäminen opetuksessa voi sujua luonnostaan.

Jenni Laurell, Helsingin yliopisto

kirjoittaja työskentelee Growing Mind -hankkeessa väitöskirjatutkijana

 

Lähteet:

Burnette, J. L., O’Boyle, E. H., VanEpps, E. M., Pollack, J. M., & Finkel, E. J. (2013). Mind-sets matter: A meta-analytic review of implicit theories and self-regulation. Psychological Bulletin, 139(3), 655–701. https://doi.org/10.1037/a0029531

Dweck, C.S. Self-Theories: Their Role in Motivation, Personality, and Development. Psychology Press, 2000. Vol.2.

Dweck, C.S. Mindset: The New Psychology of Success. Random House, 2017; Vol. 2.

Romero, C., Master, A., Paunesku, D., Dweck, C. S., & Gross, J. J. (2014). Academic and emotional functioning in middle school: The role of implicit theories. Emotion, 14(2), 227–234. https://doi.org/10.1037/a0035490

Yeager, D.S., Hanselman, P., Walton, G.M. et al. A national experiment reveals where a growth mindset improves achievement. Nature 573, 364–369 (2019). https://doi.org/10.1038/s41586-019-1466-y

Yeager D.S., Walton G.M. Social-Psychological Interventions in Education: They’re Not Magic. Review of Educational Research. 2011;81(2):267-301. https://doi.org/10.3102/0034654311405999

Zhang, J., Kuusisto, E., Tirri, K. (2017). How Teachers’ and Students’ Mindsets in Learning Have Been Studied: Research Findings on Mindset and Academic Achievement. Psychology, 2017, 8, 1363-1377 http://www.scirp.org/journal/psych