Suomalaisten oppilaiden akateemiset saavutukset ovat kansainvälisissä vertailuissa huippuluokkaa, kun taas oppimiseen sitoutuminen ja innostuneisuus ovat huolestuttavan alhaisella tasolla. Aikaisempien tutkimusten mukaan sosiaalinen tunnustus ja osallistumisen tunne edistävät nuorten sitoutumista oppimiseen. Growing Mind -tutkimushankkeessa tutkimme muun muassa, millä tavalla nuorten sosiaalista osallistumista ja oppimiseen sitoutumista voitaisiin tukea koulussa ja näin ehkäistä syrjäytymistä.
Nykyisessä yhteiskunnassamme eri sukupolvet ovat yhä enemmän ja enemmän erillään toisistaan, vaikka sukupolvien välinen oppiminen on vanhin oppimisen muoto ihmisen historiassa. Yhteiskuntamme jäsenet viettävät elinkaarensa alku- ja loppupäissä suurimman osan ajastaan instituutioissa (päiväkodissa, koulussa, asumispalveluyksikössä, hoivakodissa) hyvin homogeenisissa ryhmissä ja ovat pääsääntöisesti tekemisissä omien ikätovereidensa kanssa. Samanaikaisesti yhteiskunnan muilla alueilla tunnustetaan, että mahdollisimman moninaiset ryhmät ja yhteistyötaidot useiden erilaisten toimijoiden kanssa ovat avainasemassa uuden tiedon luomisessa ja maailmanluokan ongelmien ratkaisussa.
Yhteisöön kuuluminen lisää hyvinvointia ja oppimisintoa
Koulussa opitaan taitoja elämää varten, sanotaan. Kuitenkin koulu ja opetuskäytänteet ovat pysyneet pitkälti erillisenä saarekkeena ympäröivästä yhteiskunnasta. Erilaiset jaksot ja projektit kuten työelämään tutustuminen, yrittäjyyskasvatus ja ilmiöoppiminen yhä enenevissä määrin rikkovat koulun seiniä ja vievät opetustilanteita lähemmäs autenttista elämää instituution ulkopuolella. Olen sitä mieltä, että tämän kaltaista osallistavaa ja yhteisöllistä toimintaa tulisi lisätä ja integroida vahvemmin koulun rakenteisiin, jotta voitaisiin paremmin kehittää uusia kykyjä, vahvistaa sosiaalisia taitoja ja ennen kaikkea syventää oppilaiden pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia.
Kansainvälisesti tunnetulle ja monissa kansallisissa ja kansainvälisissä opetussuunnitelmissa keskeiselle ’Service-learning’ käsitteelle ei ole sopivaa suomenkielistä vastinetta. Tällä tarkoitetaan kasvatuksellista toimintaa, joka liittää oppilaat luontevalla tavalla osaksi lähiyhteisöä. Ideana on siis, että lähiyhteisön toimintaan osallistumalla oppilas luo omia autenttisia suhteita ja saa merkityksellisiä oppimiskokemuksia, jotka ohjatun reflektion kautta paitsi syventävät oppimista, myös lisäävät kuulumisen ja autonomian tunnetta sekä ymmärrystä heidän omista vahvuuksistaan.
Jokaisella on annettavaa yhteiseksi hyväksi
Osallisuus- ja yhteisökasvatus ovat meille tutumpia käsitteitä, jotka sisältävät edellä mainittuja elementtejä. Sukupolvien välinen pedagogiikka kuuluu samaan käsiteperheeseen ja sillä tarkoitetaan eri ikäisten toimijoiden vuorovaikutusta ja yhteisöllistä oppimista, joissa eri ikäpolvien vahvuudet täydentävät toisiaan. Tämän on todettu tukevan yksilöiden ja yhteisön hyvinvointia sekä vapauttavan sosiaalista pääomaa yhteiseksi resurssiksi. Nyt jos koskaan on aika nähdä seniorimme voimavarana eikä kulueränä ja valjastaa heidän osaamisensa ja kokemuksensa nuorempien saataville.
Tutkimuksessamme pyrimme luomaan ja testaamaan osallisuuskasvatukseen ja sukupolvien väliseen oppimiseen pohjautuvia pedagogisia malleja, joissa oppilaat kohtaavat ja ratkovat oman koulunsa lähiympäristössä esiintyviä ilmiöitä ja epäkohtia. Tämä paitsi antaa mahdollisuuden, myös rohkaisee oppilaita hyödyntämään kokemustaan ja osaamistaan tarkoituksenmukaisen panoksen antamiseksi lähiyhteisössään ja laajemmin yhteiskunnassa.
Netta Tiippana
Tohtorikoulutettava, Growing Mind -hanke, Helsingin yliopisto
Lähteet:
Epstein, J. L., Sanders, M. G.; … Van Voorhis, F. L. (2009). School, Family, and Community Partnerships. Sage.
Holmes, C.L. (2009). An intergenerational program with benefits. Early Childhood Education Journal 37, 113-117.
Lin, N. (2001). Social capital. Cambridge, MA: Cambridge University Press.
Mizuko, I., Gutiérrez K., … Watkins, S.C., (2013). Connected Learning: An Agenda for Research and Design. Irvine, CA: Digital Media and Learning Research Hub.
Richards, M. J., Sanderson, R. C., … Deane, K. (2013). Service-Learning in early adolescence. Journal of Experiential Education 36 (1) 5-21.
Salmela-Aro, K., Muotka, J., Alho, K., Hakkarainen, K., Lonka, K. (2016). School burnout and engagement profiles among digital natives in Finland. European Journal of Developmental Psychology. In Press.
Yeager, D. S., Dahl, R. E., & Dweck, C. S. (2015). The adolescence paradox: Is adolescence a hopeless time or an opportune time for creating behavior change. A manuscript submitted for publication.